Palasimme toissayönä reissusta ja olen lukenut lehtiä. Kotimaassa oli pieni juttu Tuiran seurakunnan vihreästä rippileiristä, jossa ympäristöasiat olivat olleet keskeisenä sisältönä mukana. Olen nyt vuorokauden verran kihissyt innosta ajatellessani kahtatoista oululaisnuorta, jotka ovat luonnon helmassa saaneet käydä perusteellisia keskusteluja ympäristöasioista seurakuntansa aikuisten kanssa.
Tämä mielenkiintoni kirkon tekemää ympäristökasvatusta kohtaan alkaa olla jo vähän omituista. Mitä minä noin pitkällä tähtäimellä teen sitä käsittelevällä tiedolla? Uudestaan ja uudestaan palaan miettimään mahdollisuutta, että jospa rupeaisinkin ihan tosissani sitä tutkimaan. Mutta mitä ja ketä varten? Kuka minun ymmärtämyksestäni hyötyisi?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.