Sain viime viikolla viettää kaksi päivää kouluttaen kourallista kirkon työntekijöitä ympäristökasvatuskurssilla. Luullakseni kurssi oli osallistujien mielestä antoisa - ainakin minä kouluttajana sain ja opin sieltä paljon. Harvoin kohtaa sellaista intoa keskustella, kokeilla ja kehittää toimintaa.

Otsikon lauseen heitti toinen kouluttajamme Panu meille pohdittavaksi. Onko Jumala materialisti? Ainakin hän on valinnut materian olennaiseksi osaksi luomaansa maailmankaikkeutta. Siksi materiaa ei pidä vähätellä - maailma ei ole pelkkää henkeä. Ympäristöasiat eivät ole kristinuskon näkökulmasta toissijaisia vaan niistä keskusteltaessa ollaan aivan teologisten peruskysymysten äärellä. Vaikkapa Panun kymmenen teesiä valaisevat hyvin kristillisen ympäristökasvatuksen luonnetta.

Omasta maallikon näkökulmastani kirkon kasvatustyöntekijöillä on hieno mahdollisuus tehdä vaikuttavaa ympäristökasvatustyötä. Tuntuu hyvältä tietää, että tuolla kentällä työskentelee viisaita, asiaan sitoutuneita ihmisiä, joiden halu kasvattaa lapsia ja nuoria pitämään huolta ympäristöstä nousee suoraan omasta kristillisestä vakaumuksesta.