Loma on kohta puolessa välissä. Ihana, tavallinen loma - ei erikoisia reissuja mutta ei myöskään lomastressiä, vaan tavallisia, hitaita, rauhallisia päiviä oman perheen kesken kotona ja mökillä.

Keskiviikkoiltana halusin pitkästä aikaa messuun. Neiti Kevät ilmoitti tulevansa mukaan - ja siitä innostuneena halusivat mukaan tietysti myös ritari Yrjänä ja Pellavatukka. Kyllä mä muuten voisin jäädä kotiinkin, mutta mä haluan olla siellä kirkossa äidin kanssa, totesi Pellavatukka.

Nelivuotias neitonen tuli kirkkoon mukaan muovikukkaseppele päässään ja järjesteli kirkon parvella virsikirjoja koko puolituntisen messun ajan. Virret tutkittiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Välillä hän tuli kuiskaten kysäisemään, josko jo päästäisiin sinne ehtoelliselle. Päästiinhän sinnekin, edelleen kukkaseppele päässä...

Neiti Kevät kiinnitti huomionsa messun vähäiseen osanottajamäärään. Meidän lisäksemme seurakuntalaisia oli suunnilleen kymmenen. Ollaanko me ihan oikeasti ainoat lapset täällä? oli suurin hämmästyksen aihe. Joo-o, olette te.

Tänään on sadepäivä ja lapset kinusivat minut tekemään barbinvaatteita. Yleisön pyynnöstä tein barbeille ALBAN. Barbihäitä ei kuulemma voi viettää ilman pappia. (No, eipä tietenkään!) Olen kohtalaisen surkea käsityöihminen, mutta pitihän sitä yrittää:

 

Teen uuden stolan, jahka kerkiän ja keksin jostakin paremman kankaan, tuosta tuli liian lyhyt, leveä ja muutenkin kirjava. Vihreä lienee kuitenkin sopiva väri. Meidän lasten barbihäissä on muuten aina naispappi, koska ainoa poikanukke on aina sulhasena.

Tästä voisi joku oikeasti käsistään kätevä jalostaa myyntituotteen seuraaviin seurakunnan myyjäisiin... Näitä ei saa kaupasta nimittäin!