Kirkko ja kaupunki -lehti tarjoilee tällä viikolla hengellisiä harjoituksia työmatkalle. Jutussa mainituissa rukousharjoituksissa on jotakin tuttua.
Minäkin pyrin toisinaan rukoilemaan työmatkalla. Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa. Aika paljon riippuu myös siitä, miten suuri tarve rukoukselle itsellä juuri silloin on. Kun tarve on suurin, on rukous yleensä yksinkertaisin, ja silloin olen pystynyt rukoilemaan vaikka ratikassa.
Töissä minulla on koneella tallessa tämä allaoleva kuva, jonka olen joskus Sananjalan blogista napannut talteen:
En voi väittää, että kuvassa varsinaisesti silmä lepäisi, mutta kun hahmon tuolta saa silmiään kääntelemällä houkuteltua näkyville, sielu lepää kyllä hetken.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.