Meillä tuoksuu piparilta ja piimäkakulta. Se ja tämä ja tuo on vielä hiukan kesken, mutta vaikuttaa jo siltä, että joulu tulee tänäkin vuonna. Huomenna meille säntää puoli sukua, mutta Jeesuksen oikeaa synttäriä saamme viettää sitten ihan vain oman perheen kesken.

Kävimme äsken saunassa ja keskustelimme siitä, ketkä haluavat lähteä kirkkoon huomenna alkuiltapäivästä. Kaikki halusivat. Ritari Yrjänä tosin totesi, että äidin ainakin pitää lähteä kirkkoon, koska äiti KUULUU siihen. Kirkkoon siis. Mikä hämmästys ja riemu syntyikään, kun Yrjänä sai tietää tään: meidän perheessä kaikki kuuluvat kirkkoon.  Kuusivuotiaankin kanssa voi näemmä keskustella siitä, olisivatko henkilö- vai paikallisseurakunnat parempi juttu. Siihenkin nimittäin pääsimme, ja lopputulos oli, että hän kuuluu mieluiten meidän omaan punaiseen kirkkoon. Hyvä niin.

Ihanteellinen joulu voi olla hauska, iloinen, riemukas tai rauhallinen. Toivotan sinulle lukijani, kanssaetsijäni, juuri sellaista joulua kuin sinulle parhaiten sopii! Palaan taas pohdintoihini pyhien jälkeen ja toivon, että pohdit jälleen kanssani.