Olen pähkäillyt töissä tällaisen asian kanssa: Jos on olemassa opetusmenetelmä nimeltä matematiikkaa ulkona ja opetusmenetelmä nimeltä englantia ulkona, voisiko olla myös opetusmenetelmä nimeltä uskontoa ulkona? Ja lisäksi: Voisinko minä kehittää sellaisen menetelmän ja saada sen lyötyä läpi Suomessa siinä määrin, että kehittäminen kannattaisi? Kaikkien tulevien ympäristökasvatusseminaarien Uskontoa ulkona -työpajat tulisivat aina täyteen ja menetelmää käytettäisiin alakouluissa innokkaasti?

Ja vieläkin lisäksi: Millä ihmeellä perustelisin työnantajalleni sen  tarpeellisuuden, että juuri minä työajallani moisen menetelmän kehittäisin? Koko ajatus taitaa olla etupäässä toiveajattelua, mutta jotenkin se kiehtoo...

***

Sain Sananlaskujen kirjan loppuun pari päivää sitten. Jobin kirjan jälkeen sananlaskut tuntuivat vähän latteilta ja hajanaisilta. Kovasti siellä varoiteltiin vieraista huonoista naisista - huonoja miehiä ei vissiin silloin ole ollutkaan. Hyvän vaimon ylistys viimeisessä luvussa veti sen sijaan suun hymyyn. En tosiaankaan täytä kaikkia hyvän vaimon kriteereitä, mutta sentään ainakin yhden:

Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet. (31:21)

Sain vihdoin sen Sana-lehden. Lapseni päiväkodin täti ystävällisesti kiikutti sen minulle. Jussin haastattelu oli kiva lukea. Se toinen juttukin oli ihan kiva nähdä painettuna, vaikka olinkin nähnyt tekstin etukäteen. Vähän ympäripyöreä, mutta OK.