Olen ollut kevään ajan filosofian kurssilla ja ehkä tullut viisaammaksi. Ainakin olen saanut taas lisää ymmärrystä siitä, miten vähän lopulta tiedän ja ymmärrän... Blogin teemaan liittyen olen tehnyt ainakin kaksi oivallusta:

Ensinnäkin, jos joku yllättäen kysyy, mikä oikeastaan on kristinuskon ydin, siihen on yllättävän vaikea vastata. Vaikka siis luulisi tietävänsä, mikä on kristinuskon ydin. Osaatko sinä vastata?

Toiseksi, todella monet keskeiset (länsimaiset) filosofit ovat joutuneet tekemään tiliä suhteestaan kristinuskoon tavalla tai toisella. Vaikka aihe ei olisi heille keskeinen, se tulee pohdinnoissa vastaan. Sama näkyy filosofian ja teologian käsitteissä: sama sana käytössä molemmissa, vaikka merkitys olisikin eri.

Lisäksi olen tehnyt havainnon, että minulla on edelleen aivot  ja ainakin keskinkertaiset edellytykset käyttää niitä. Ja vielä havainnon, että argumenttien perustelussa ja loppuun saattamisessa sen sijaan olisi kehittämisen varaa.