Ekaluokkalainen tyttäreni opettelee ulkoa lasten virsikirjastakin löytyvää kaunista Jäähyväiset -laulua, jonka on sanoittanut Anna-Mari Kaskinen. Heidän luokkansa esittää sen kevätjuhlassa peruskoulun päättäville yhdeksäsluokkalaisille. Olin hieman (ihan positiivisesti) yllättynyt siitä, että laulavat juhlassa hengellisen laulun. Vaan miten onkaan:

Tyttö ihmetteli ääneen sitä, miksi laulusta on vaihdettu sana toiseksi. Utelin tietysti, mistä sanasta on kysymys, ja Jeesushan siitä on poistettu. Sen sijaan, että laulettaisiin

Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa.
On joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa.
On yksi, joka pysyy, kaiken ymmärtää:
Jeesus vierellemme aina jää

kevätjuhlaversiossa lauletaan "ystävä vierellemme jää".

Olen toki tiennyt, että Suvivirrestä on kouluissa siirrytty laulamaan vain kahta ensimmäistä säkeistöä, ja jätetty "liian hengelliset" muut säkeistöt laulamatta. Monissa paikoissa jouluevankeliumista on ollut kiistaa. Jotenkin ilmiö kuitenkin konkretisoitui minulle kunnolla vasta tässä. Jeesus pannaan totisesti kuriin koulussa!

Tuntuu oudolta päätökseltä valita juhlaan hengellinen laulu, ja muuttaa sen sanoja niin, että hengellisyys - ja keskeinen sanoma - katoaa. Mikä viesti tässä oikein annetaan? Kun emme me ihmiset toisillemme kuitenkaan osaa olla pysyviä ja kaiken ymmärtäviä. Elämän haikea tosiasia on, että rakkaimmat ja läheisimmätkin ovat toisilleen olemassa vain väliaikaisesti. Jos jotakuta toivoo vierelleen aina, täytyy katse nostaa ihmistä korkeammalle. Jeesusta ei voi korvata ystävällä tuosta vain - jos Jeesus ei kelpaa, täytyy pärjätä ilman.

Noin yleisesti ottaen olen luullut olevani melko avoin ja suvaitsevainen, mutta nyt suorastaan kihisen konservatiivisuutta. Olen nipo, niuhottaja, tiukkapipo ja pilkunviilaaja. Ei laulun sanoja saa mennä muuttamaan. Eikö ei-hengellisten laulujen joukosta muka olisi löytynyt hyvää korvaavaa laulua? Jeesus takaisin jäähyväislauluun!