Työkaverini E. on syntyjään virolainen. Juttelin hänen kanssaan lounaspöydässä joulusuunnitelmista. E. totesi, ettei hänellä ole lapsuuden joulumuistoja, koska hänen lapsuutensa Virossa joulu oli kielletty. Samaan hengenvetoon hän kertoi, että kielto tuntuu jälkikäteen kummalliselta, mutta kieltämättä se tepsi: hän ei myöhemminkään ole erityisemmin oppinut välittämään joulusta.

Joulu on vain muutama ylimääräinen vapaapäivä ja syy juhlia vähän. "Jumalajutut" eivät E:tä kiinnosta.

Jäin miettimään, miten itse suhtautuisin, jos joulu ja uskonto kiellettäisiin? Olisiko minusta välittämään perinteitä eteenpäin salaa, omassa perhepiirissä? Olisiko minusta puolustamaan omaa uskoani? Pelkään, että ei. Ehkä kastaisin lapsenlapsen salaa, kuten monet virolaismummotkin menneinä vuosina tekivät, mutta siihen se helposti jäisi. Olisin osa sitä suurta massaa, joka ei uskaltaisi uhmata kieltoja.

Olen kiitollinen siitä, että minulla on ensi viikolla vapaus viettää joulua juuri niin kuin haluan.